Posliinin historia – kiinalainen valkokulta

Jos joku niin ajattelee posliinin historiaa on tylsää, se on suuri virhe! Riittää, kun sanotaan, että eurooppalaiset ovat ihmetelleet satoja vuosia, kuinka “valkokulta”-niminen materiaali on valmistettu. Herkkä, keraaminen materiaali antoi jopa unettomia öitä alkemistille, jotka vakuuttivat kaikki osaavansa muuttaa perusmetalleja kullaksi. Yksi heistä onnistui siinä, mutta siihen mennessä oli kulunut sukupolvia siitä, kun ensimmäinen Kiinasta tuotu posliini ilmestyi Eurooppaan. Tätä maata pidetään posliinin kehtona.

Jos meillä on posliiniastioita tai koristeita, voimme omin silmin nähdä – ja kosketus vain vahvistaa sen – että kiinalainen keramiikka on alkuperäiseurooppalaisiin verrattuna “taivas ja maa”. Koska posliini ei ole muuta kuin keramiikkaa, jonka yhdistämme karkeisiin, koviin ja raskaisiin oranssista savesta valmistettuihin astioihin. Mutta posliini ei ole raskasta eikä karkeaa. Melko kevyt, herkkä ja sileä. Voimme myös lisätä, että joissakin versioissa se on jopa läpikuultava, kun sitä pidetään valoa vasten!

Tuhansia vuosia pyrkimystä täydellisyyteen. Posliinihistorian alku

Ei tiedetä, milloin tarkalleen kiinalaiset alkoivat tuottaa posliinia käyttämällä tätä materiaalia paitsi astioissa, myös lukuisissa taideteoksissa. Ohjeellisesti havaittiin, että ensimmäinen sileä keramiikka – nimeltään “alkeellinen posliini” – luotiin vuosina 1600-1046 eKr. Shang-dynastian aikana. Sillä ei kuitenkaan ollut juurikaan yhteistä myöhemmin suosituksi tulleen posliinin kanssa. Se oli melko samanlainen kuin perusmateriaali, joka soveltui vesitiiviiden alusten rakentamiseen. Todellinen posliinibuumi alkoi Han-dynastiassa, kun ensimmäiset masuunit rakennettiin – vuosien 25 ja 220 välillä jKr.

Ensimmäiset tällaiset tuotteet tunnettiin nimellä celadon. Nykyään posliini ja seladon erotetaan erillisinä keramiikkatyypeinä. On kuitenkin syytä huomata, että kiinan kielessä on vain yksi sana, joka kuvaa näitä molempia kiinalaisen keramiikan muunnelmia (ci 瓷). Celadon on eräänlainen varhainen posliini, jolla on tyypillinen vihertävä väri. Kiinan valtion ja myöhempien dynastioiden seuraavien satojen vuosien kehitys haarautui posliini- ja seladoniteollisuuteen. Myöhemmin kiinalaisesta keramiikasta luotiin lisää muunnelmia.

Posliinin historia – ensimmäinen käsittely

Tunnetuin ja tähän päivään asti yleisin posliinilaji on luotu Yuan-dynastian aikana, 1200- ja 1300-luvun vaihteessa Tämä todellinen, kova posliini valmistettiin petuntsesta eli posliinikivestä (maasälpäkivi), joka jauhettiin jauheeksi ja sekoitettiin kaoliinilla (valkoinen posliinisavi). Jokaisella ainesosalla oli oma tehtävänsä.

1450 celsiusasteessa käsitelty pentus lasitettu, mikä antoi posliinille ominaista visuaalista viehätystä, ja kaoliini varmisti tuotteen muotonsa säilymisen. Eurooppalaiset – yrittäessään löytää “patentin” tämäntyyppisen posliinin valmistukseen – keksivät toisen tyypin. Se oli pehmeää posliini, valmistettu saven ja lasimurskan seoksesta. Sitä kutsutaan myös keinotekoiseksi posliiniksi.

Marco Polon ja Alkemian matkat. Kuinka eurooppalaiset yrittivät väärentää kiinalaista posliinia

Jotkut sanovat, että kuuluisa venetsialainen kauppias ja matkailija Marco Polo toi ensimmäisenä posliinia Eurooppaan. Tämä on tietysti puolitotuus – hän itse asiassa toi sen, mutta ei todellakaan ensimmäinen. Ei tiedetä tarkasti, milloin kiinalainen keramiikka saapui Eurooppaan. Ensin siitä piti tulla suosittu Keski-Aasian maissa, jotta arabikauppiaat voisivat myydä sen eurooppalaisille. He olivat luultavasti ensimmäiset, jotka toivat tästä arvokkaasta materiaalista valmistettuja esineitä Eurooppaan. Tähän kannattaa sisällyttää pieni poikkeama.

Nimi celadon on todennäköisesti peräisin Saladin – tai pikemminkin Salah ad-Din -nimestä, Egyptin ensimmäinen sulttaani, joka asui 1000-luvulla.Hän oli kuuluisa suuresta intohimostaan ​​kiinalaista keramiikkaa kohtaan – jota myöhemmin kutsuttiin seladoniksi – jonka väri oli vihertävä… Kuten akvamariini. Ja tämän värin nimikin viittaa johonkin. Seladonin jälkiä löydettiin myös Espanjasta, jossa Saladinin aikana vielä osittain hallitsivat muslimit. Aljaferian linnoituksesta (Zaragoza, Espanja) löydettiin pala 1000-luvulta peräisin olevasta keraamisesta kulhosta, joka on valmistettu seladonista.

Silloin Marco Polo ei olisi voinut olla ensimmäinen. Tosiasia on kuitenkin, että 1300-luvulla hän palasi Kiinasta ja toi sieltä erilaisia ​​tavaroita. Mukana erilaisia ​​mausteita ja kiinalaisia ​​yrttejä sisältäviä pulloja ja astioita, joiden joukossa oli kaunis, pieni harmaanvihreä purkki. Silloin syntyi termi posliini. Marco Polo nimesi tämän ainutlaatuisen, pienen aluksen posliini. Tämä sana tulee vanhasta italiasta, viittaa sanaan porcellini, joka puolestaan ​​on merietanoiden nimi, joiden kuori muistutti Poloa purkin väristä. Muut nimet tälle nilviäiselle ovat cowries tai puolaksi… posliinililjat.

Elefantti (kiinakaupassa?) ja puolalainen tapaus. August II Vahva, Euroopan ensimmäisen posliinitehtaan omistaja

Sieltä kaikki oli alamäkeä. Posliini ja seladon saapuivat Eurooppaan Silkkitietä pitkin ja sitten Alankomaiden merireittejä pitkin. Siihen mennessä eurooppalaiset olivat jo tulleet hyvin tutuiksi tähän jalokiinalliseen keramiikkaan ja ihmettelivät, kuinka valmistaa astioita samasta materiaalista Euroopassa. Toisin kuin nykyään, tuotanto Euroopassa olisi silloin paljon halvempaa kuin tavaroiden tuonti Kiinasta. Kesti SADOJA vuosia, ennen kuin eurooppalaiset ymmärsivät, kuinka kiinalaista keramiikkaa voi väärentää. Ei ihme, sillä jopa Marco Polo kirjoitti tuotannostaan ​​täyttä hölynpölyä!

”Astiat on tehty murenevasta maasta tai savesta, joka kaivetaan esiin kuin kaivoksesta ja kasataan valtaviin kumpuihin ja jätetään sitten kolmeksikymmeneksi tai neljäksikymmeneksi vuodeksi tuulelle, sateelle ja auringolle. Tänä aikana maa on jalostunut niin paljon, että siitä valmistetuilla astioilla on taivaansininen sävy ja erittäin loistava kiilto”, Polo kirjoitti päiväkirjassaan.

Mikä on posliinin historia Euroopassa?

Häntä pidetään eurooppalaisen posliinin luojana Johann Friedrich Böttger – Saksalainen Saksista. Böttger oli alkemisti – kyllä, hänkin uskoi voivansa muuttaa lyijyn kullaksi. Se ei ollut niin yksinkertaista posliinin kanssa. Mutta lopulta hän onnistui. 15. tammikuuta 1708 luotiin ensimmäinen eurooppalainen posliiniresepti. Tämä oli hieno tapahtuma, jopa kuninkaalle itselleen ilmoittamisen arvoinen! Mielenkiintoista… Puolan kuningas – Augustus II Vahva.

Vuotta myöhemmin perustettiin Euroopan ensimmäinen posliinitehdas, juuri Albrechtsburgin linnaan Meissenissä (Saksi), jonka hän perusti. Augustus II Vahva! Koska Puolan kuningas tuli Saksidynastiasta, myös Saksi oli hänen hallinnassaan. Niin tapahtui, että Puolan ja Liettuan liittovaltion hallitsija oli tuolloin Euroopan ensimmäisen ja ainoan posliinitehtaan omistaja! Seuraavina vuosina perustettiin tehtaita mm. Itävallassa ja Englannissa.

Mielenkiintoista on, että jotkut lähteet sanovat, että Augustus II Vahva vangitsi Böttgerin, jonka alkemistina piti “rikkoa posliinikoodi” hänen puolestaan, jotta hallitsija voisi tyydyttää posliinipakkomieleensä.

“Etkö tiedä, että appelsiineihin on sama kuin posliiniin, että kun joku sairastuu yhteen tai toiseen, hän ei voi koskaan saada niistä tarpeekseen ja haluaa saada niitä lisää ja lisää”, Puolan kuningas väitetään kirjoittaneen yhdessä hänen kirjeistään.

Onko posliini kultaa arvokkaampaa? Tunnetuimmat posliinikoristeet ja astiat

Posliini se on aina ollut ja on edelleen arvokas, haluttu materiaali. Ja kyllä, pienet esineet – kuten hahmot, lautaset, maljakot ja muut koristeet – voivat maksaa jopa kymmeniä miljoonia dollareita. Ja vaikka ne eivät todellakaan ole “kullan arvoisia”, koska ne eivät vastaa kullan painoa, jotkin posliinista valmistetut esineet voivat viedä valtaistuimelta jalometallin luonnollisen, kauniin kiillon.

Yksi sellaisista posliinihelmistä – 1700-luvulta, kiinalainen maljakko Ming-dynastian ajalta – löydetty talosta lähellä Lontoota. Se seisoi siellä huomaamatta pitkään kuin tavallinen maljakko. Itse asiassa britit saattoivat ryöstää sen Pekingin kesäpalatsista oopiumisodan aikana vuonna 1860. Kauniisti maalattu maljakko huutokaupattiin ja palautettiin Kiinaan. Kiinalainen mies osti sen vuonna 2010 83 miljoonalla dollarilla – hän ylitti pyydetyn hinnan 50 kertaa!

Eri maanosat – posliinin erilainen historia

Kiinalaiset posliinikoristeet ovat olleet ja tulevat olemaan arvokkaimmat, mutta eurooppalainen posliini erottuu myös tässä suhteessa kiinalaisen posliinin “väärennöksenä”. Kuten käy ilmi – Johann Friedrich Böttger hän kehitti niin hyvän reseptin, että Meissenin (tai Dresdenin) posliinista tuli yksi halutuimmista alkuperäisen kiinalaisen ohella. Meissenin posliini on se, joka tulee heti mieleen, kun näemme posliinihahmoja.

Meissenin tehtaan varhaiset työt voisivat myydä tuhansilla dollareilla. Jonkin verran hahmoja huutokaupattiin 200 000 dollariin asti. Tunnetuimpia ovat kuitenkin Johann Jakob Kirchnerin ja Johann Joachim Kändlerin teokset. Kirchnerin lintua kuvaava teos vuodelta 1732 – “Suuritauti” – myytiin huutokaupassa vuonna 2015 hintaan 1 071 209 dollaria restauroinnin ja korjauksen merkkejä huolimatta.

Muita kuuluisia posliinituotteita ovat: Sevres-hahmoja ja posliinia Capodimontesta – tehtaalta, jonka Italiassa perusti Maria Amalia Sachsenista, Augustus Vahvan tyttärentytär ja Espanjan kuningatar.