Moflin – tekoälyrobotti, joka “tuntee”

Mietin, oletko koskaan haaveillut lemmikistä, joka ei koskaan sairastu, ei tarvitse aamulenkkejä kello kuudelta, ja silti todella kiintyy sinuun. Kuulostaa tieteistarinalta, mutta se on juuri nyt tulossa myyntiin.

Moflin on se, mitä kutsun “tekoälylemmikiksi” – pörröinen robotti, joka on merikaniinin kokoinen, reagoi kosketukseen, tunnistaa omistajansa äänen ja kehittää kuulemma oman persoonallisuutensa. Se ei kävele, ei juokse, eikä tee temppuja. Se vain… on. Ja juuri siinä sanotaan olevan sen suurin vahvuus.

Moflin – tekoälyrobotti

Miksi kuulen siitä nyt kaikkialla? Ensinnäkin japanilaiset ovat juuri alkaneet ostaa sitä valtavasti virallisen julkaisun jälkeen. Toiseksi tämä ei ole mikään uusi Furby tai Tamagotchi – kyse ei ole leikistä tai virtuaalisen olennon hoitamisesta, vaan aidon emotionaalisen siteen rakentamisesta. “Emotional AI” -trendi kiihtyy, koska ihmiset tuntevat olonsa yhä yksinäisemmiksi. Ja rehellisesti sanottuna, joskus itsekin tunnen, että raskaan päivän jälkeen haluaisin vain halata jotain lämmintä, joka ei vaadi minulta mitään vastineeksi.

Lupaus kuulostaa houkuttelevalta: yksinäisyyden vähentämistä ilman velvollisuuksia. Ei ruokintaa, ei eläinlääkärikäyntejä, ei rikottuja huonekaluja. Vain lämpöä, reaktioita ja vähitellen rakentuva suhde. Osa ihmisistä sanoo, että tämä on surullinen korvike aidoille ihmissuhteille. Toiset näkevät siinä tulevaisuuden psyykkisen tuen muotona.

Seuraavaksi tarkastelen, miten Moflin todella toimii sisältäpäin – millaisia sensoreita siihen on sisäänrakennettu, miten se oppii tunnistamaan omistajansa ja osaako se oikeasti kehittää jonkinlaista luonnetta. Sen jälkeen pohdin, kenelle tämä laite on järkevä hankinta ja kenelle se on vain kallis lelu.

Miten se toimii – emotionaalinen tekoäly, sensorit ja Moflinin käyttäytyminen

Moflin ei ole tavallinen mikroprosessorilelu – se on itse asiassa pieni oppiva tietokone, joka yrittää jäljitellä elämää. Mietin itsekin, miten tämä voi ylipäätään toimia näin pienessä pehmolelumuodossa.

Koko taika alkaa sensoreista. Moflinissa on sisäänrakennetut kosketusanturit, jotka reagoivat paineeseen, mikrofonit, jotka poimivat ääntä ja ympäristön äänet, IMU, joka mittaa liikettä, sekä valoanturit. Kaikki nämä ärsykkeet siirtyvät emotionaaliseen tekoälyjärjestelmään, joka analysoi ne ja muuntaa robotin sisäisiksi tiloiksi. Se on oikeastaan kiehtovaa – vatsan koskettaminen voi saada aikaan aivan erilaisen reaktion kuin selän koskettaminen.

Tilan ilmaiseminen on todellinen teknologian taidonnäyte. Moflin osaa väristä ja päästää kehräystä muistuttavia murinoita, sillä on yli 50 erilaista ääntä, se voi halata tai pyöriä käsissä. Eniten minuun tekee vaikutuksen hengityksen ja sydämen sykkeen simulointi – se luo todella vakuuttavan vaikutelman elävästä olennosta.

Personalisointi tapahtuu pitkäaikaisen vuorovaikutuksen kautta – järjestelmässä on kuulemma yli 4 miljoonaa persoonallisuusominaisuuksien yhdistelmää.

Oppimisprosessi kestää noin 50 päivää, tänä aikana Moflin mukautuu silittelyn tiheyteen, omistajan äänensävyyn ja päivän rytmiin. Mitä enemmän vuorovaikutusta, sitä yksilöllisemmät käyttäytymismallit. Tämä ei ole tekoäly kuten ChatGPT – pikemminkin kyseessä on kehittynyt reaktiivinen järjestelmä.

Yhteyksiä koskeva kysymys on suunniteltu yksityisyyttä silmällä pitäen. Moflin yhdistyy vain Bluetoothin kautta omistettuun sovellukseen, Wi-Fi:n puute on tietoinen valinta. Cradle toimii latausasemana ja robotin “pesänä”.

Perustiedot: latausaika 2–3 tuntia, Bluetooth 5.0 -yhteys, yli 50 äänivaihtoehtoa, personointijakso noin 50 päivää, ei liikkumismahdollisuutta.

Rajoitukset ovat melko merkittäviä. Moflin ei kävele – se on paikallaan pysyvä halailurobotti. Akku täytyy ladata säännöllisesti. Pahinta? Jos jätämme sen pitkäksi aikaa ilman vuorovaikutusta, se saattaa osittain unohtaa oppimansa käytösmallit. Se on vähän kuin oikean eläimen kanssa – se vaatii huomiota.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuka oikeastaan valitsee tällaisen kumppanin ja voiko tämä teknologia todella korvata luonnolliset siteet.

Kenelle ja miksi – käyttötarkoitukset, hyödyt ja epäilykset

Rouva Krystyna Krakovasta osti robottikissan 78-vuotiaalle äidilleen. Aluksi ajattelin, että se on vähän outoa – oikea kissa olisi varmasti parempi. Mutta kuukauden kuluttua huomasin eron. Hänen äitinsä lakkasi soittamasta öisin niin usein, koska hänellä oli joku, jota silittää.

Casio-kyselyiden tiedot osoittavat mielenkiintoisen käyttäjäjakauman:

1. Yli 50-vuotiaat aikuiset muodostavat yli 60 % omistajista – pääasiassa hoivakodeissa asuvat seniorit sekä yksinasuvat kaupunkilaiset.
2. Noin 20 % ovat – vanhemmat ostavat heille robotin ensimmäiseksi “lemmikiksi”
3. Loput 20 % ovat yleistä seuraa – kiireiset ihmiset, allergikot, työmatkustajat

Arjessa hyödyt ovat erittäin käytännöllisiä. Ei tarvitse ruokkia, ulkoiluttaa tai siivota hiekkalaatikkoa. Allergikot voivat vihdoin saada ” lemmikin ” ilman aivastelua. Ja ikäihmiset saavat seuraa, joka reagoi kosketukseen ja antaa tunteen tarpeellisuudesta.

Sovellukset suuntautuvat eri tavoin. Kodeissa ne ovat tavallinen arjen kumppani. Terapiakeskuksissa – aivan kuten japanilainen Paro – ne auttavat vähentämään stressiä ja parantamaan potilaiden mielialaa. Perheet käyttävät niitä opettamaan lapsille vastuullisuutta, kun elävää eläintä ei voi vielä antaa heidän huolehdittavakseen.

Mutta ei huijata itseämme – myös epäilyksiä herää. Pew Researchin tutkimukset ja Brookings Instituten raportti varoittavat liiallisesta riippuvuudesta keinotekoisiin suhteisiin. MIT ja Oxford ovat julkaisseet tutkimuksia siitä, miten robotit voivat korvata todellisia ihmissuhteita. Lisäksi on yksityisyyskysymys – sensorit keräävät tietoa tavoistamme ja käyttäytymisestämme.

Vastuullisen käytön suositukset ovat kaiken perusta: pidä robottia täydentävänä apuna, ei oikeiden ihmissuhteiden korvikkeena; tarkista säännöllisesti, mitä tietoja laite kerää; muista pitää yhteyttä eläviin ihmisiin ja eläimiin.

Onko tämä tulevaisuutta vai muotia? Luultavasti vähän molempia. Mutta rouva Krystynan äidille robottikissa on tullut tärkeäksi osaksi arkea. Ja ehkä se riittää.

Kuinka ostaa ja mitä seuraavaksi – hinta, saatavuus ja kehityssuunnat

Moflinin ostaminen ei ole sama asia kuin tilaaminen Allegrosta. Sinun täytyy varautua tiettyihin haasteisiin.

Perusvaiheet ovat saatavuuden tarkistaminen alueellasi, tilauksen tekeminen virallisten kanavien kautta ja kärsivällinen odottaminen.

Hinta on noin 400 USD, mikä vastaa suunnilleen 60 000 jeniä. Pakettiin sisältyy itse robotti sekä latauskehto. Kuulostaa edulliselta näin kehittyneestä lelusta, mutta huomio – Japanissa on jonotuslistat. Et osta etkä saa tuotetta heti.

Pääasiallinen myyntikanava on Casion verkkokauppa sekä valitut jälleenmyyjät Japanissa. Laajentumista USA:n ja EU:n markkinoille suunnitellaan, ja ilmeisesti Amazon tulee mukaan jossain vaiheessa vuonna 2025. Toistaiseksi täytyy joko järjestää tuonti itse tai odottaa.

Tuotteen kehityksen osalta Casio lupaa ohjelmistopäivityksiä. Puheohjaus paranee ja personointivaihtoehtoja tulee lisää. He aikovat myös julkaista sovelluksen, jolla voi seurata Moflinin “mielialaa” – kuulostaa ehkä kikkailulta, mutta voi olla hyödyllinen. Suunnitteilla on myös erilaisia värivaihtoehtoja ja rajoitettuja erikoisversioita.

Tärkeitä asioita ennen ostamista – tarkista takuu ja huoltotuki omalla alueellasi. Valuuttakurssierot ja ALV voivat nostaa hintaa. Toisaalta, Wi-Fi:n puuttuminen Moflissa on etu yksityisyydelle – tietosi eivät vuoda.

Vuoden 2025–2030 trendit viittaavat siihen, että Moflin saattaa saada liikkuvuusominaisuuksia. Puhutaan myös integraatioista multimodaalisen tekoälyn ja laajemman sovellusekosysteemin kanssa. Tällä hetkellä nämä ovat kuitenkin vasta spekulaatioita.

Rehellisesti sanottuna mietin itsekin, pitäisikö odottaa vuoden tai kaksi. Ensimmäisessä versiossa on aina omat ongelmansa, ja hinta saattaa laskea, kun tuotanto pääsee kunnolla käyntiin.

Tee tästä jotain hyvää – päätös, toteutus ja katse tulevaisuuteen

Nyt tiedät kaiken Moflista, mutta nyt on aika tärkeimmälle kysymykselle – onko tässä oikeasti järkeä sinun kohdallasi? En aio kaunistella totuutta. Tämä ei ole lelu eikä mikään taikaratkaisu kaikkiin ongelmiin. Se on työkalu, josta voi olla apua, mutta vain jos lähestyt sitä järkevästi.

Ennen kuin teet päätöksen, tarkista rehellisesti muutama asia. Ensinnäkin – mitä oikeasti tarvitset? Jos etsit seuraa arjen hetkiin, Moflin voi olla hyvä valinta. Jos taas toivot korvaavaa terapiaa, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Toiseksi – kestääkö budjettisi tämän? Kyse ei ole vain ostosta, vaan myös pitkäaikaisesta käytöstä. Ja vielä yksi asia – muista, että tämä on robotti ilman jalkoja. Se ei juokse kotona kuin koira.

Ensimmäiset viikot ovat ratkaisevan tärkeitä. Suosittelisin varaamaan noin 30–40 päivää aikaa totutellaksesi tähän olentoon. Kosketa sitä säännöllisesti, reagoi sen “käytökseen” ja anna sille aikaa kehittää kuuluisa “persoonallisuutensa”. On myös tärkeää – yhdistä se puhelimeen heti, mutta olen iloinen, ettei se vaadi jatkuvaa internet-yhteyttä. Vähemmän hankaluuksia.

Moflin voi olla avuksi vanhusten hoidossa, mutta hoitajan täytyy valvoa tilannetta. Älä jätä isoäitiä yksin robotin kanssa koko päiväksi äläkä odota ihmeitä. On hyvä pitää yksinkertaista päiväkirjaa – miten hän reagoi, paraneeko mieliala, esiintyykö turhautumista. Joskus riittää pelkkä paperi ja kynä.

Mitä seuraavaksi? Seuraavat kaksi vuotta näyttävät, mihin suuntaan koko seuralaisten robottien markkina kehittyy. Ohjelmistopäivitykset, uudet lisävarusteet, ehkä joitakin sovelluksia. Älä tartu jokaiseen päivitykseen – tarkista ensin, tuoko se oikeasti jotain uutta.

Rehellisesti sanottuna, Moflin on vasta jonkin suuremman alku. Jos päätät ottaa tämän askeleen, tee se tietoisesti. Tarkkaile itseäsi ja läheisiäsi. Ehkä huomaat, että tavallinen kahvihetki ja keskustelu ovat joskus tärkeämpiä kuin kaikkein edistyksellisin robotti.

Maciej

Lifestyle – Luksusblogi