Kuinka tunteet tuhoavat sijoittajan lompakon?

Tunteiden määrä, joka seuraa meitä kaikkia elämässä, yllättää. Tietoisten tunteiden, kuten toivon, pelon, kateuden tai rakkauden, lisäksi on olemassa kokonainen kirjo tunteita, jotka jäävät tietoisen kokemuksen ulkopuolelle. Ne ovat läsnä jokaisella elämänalueella. Vaikka sijoittamisen pitäisi perustua laskelmiin, ennusteisiin ja logiikkaan, liittyy siihen usein tunteita, jotka ovat voimakkaampia kuin aluksi voisi kuvitella. Joten miten tunteet tuhoavat sijoittajan salkun? Miten ne vaikuttavat taloudellisiin päätöksiin? Mitä käyttäytymismalleja toistamme sijoittaessamme ja miksi annamme tunteiden niin helposti ottaa vallan?

Kuka on nykyaikainen sijoittaja ja mitä hän etsii?

Nykyaikainen sijoittaja on huomattavasti monimutkaisempi hahmo kuin perinteinen kuva vakavasta salkunhoitajasta. Kuten Meir Statman korostaa kirjassaan Behavioral Finance (CFA Institute Research Foundation), sijoittajat eivät ohjaudu pelkästään rationaalisella riskin ja odotettujen tuottojen laskelmoinnilla. Yhtä usein he seuraavat tunteitaan, kognitiivisia oikoteitä ja sosiaalisia trendejä.

Statman huomauttaa, että sijoittajat eivät etsi pelkästään taloudellista tuottoa. He kaipaavat myös psykologista tyydytystä. Sijoittaminen täyttää tarpeen turvallisuudesta, statuksesta ja jopa itse sijoitusprosessin ja riskin tuomasta mielihyvästä. Tutkimukset osoittavat, että erilaiset sijoittajatyypit reagoivat näihin ärsykkeisiin eri tavoin – amatöörit sortuvat useammin ankkurointivirheisiin, edustavuusharhaan tai tiedon saatavuuden vaikutuksiin. Ammattilaiset taas hyödyntävät samoja kognitiivisia oikoteitä tietoisemmin ja valikoivammin. Mielenkiintoista on, että eri sukupolvien sijoittajat painottavat eri asioita. Siksi Gen Z ja nuoremmat milleniaalit etsivät paitsi tuottoja, myös arvojensa mukaisia sijoituskohteita. Heille yhtä tärkeitä kuin neljännesvuositulokset ovat ESG. He valitsevat myös mielellään tulevaisuuden teknologioita. Nuoremmat sijoittajat ovat alttiimpia sosiaalisen median vaikutuksille taloudellisissa päätöksissään.

Sitä vastoin vanhemmat sukupolvet keskittyvät useammin pääoman turvaamiseen ja vakaan, ennustettavan kasvun tavoitteluun. Kaikkia ryhmiä yhdistää kuitenkin pyrkimys optimoida omaa salkkua tavalla, joka ei ole pelkästään matemaattinen. Siksi nykyaikainen sijoittaja on henkilö, joka tasapainottelee riskin, tunteiden ja henkilökohtaisten tavoitteiden välillä, ja sijoittamisen tehokkuus riippuu pitkälti omien ennakkoluulojen ja kognitiivisten sudenkuoppien tiedostamisesta. Miltä siis näyttää sijoittajan salkku 2000-luvulla ja minkä periaatteiden mukaan se rakentuu?

Mitkä tunteet liittyvät useimmiten sijoittamiseen ja mitä ne merkitsevät?

Nykyaikainen sijoittaja, Mitroffin (2011) analyysien sekä empiiristen tutkimusten perusteella, jotka käsittelevät teollisuuskriisien vaikutusta osakearvoihin, on monimutkainen hahmo. Hän on rationaalinen, sosiaalisesti tietoinen, mutta myös altis markkinoiden tunteille. Logiikka sanoo, että sijoittaja arvioi yhtiötä odotettujen kassavirtojen perusteella. Jos yritys joutuu kriisiin, nämä kassavirrat voivat pienentyä aineellisten kustannusten, oikeusprosessien tai asiakaskadon vuoksi.

Mutta nykyaikainen sijoittaja ei katso enää pelkästään numeroita. Myös yrityksen maine ja sitoutuminen yhteiskuntavastuuseen ovat tärkeitä. Äkillinen maineen menetys tai kriisin aiheuttamat laiminlyönnit voivat nopeasti laskea osakkeiden arvoa, vaikka suorat taloudelliset tappiot olisivatkin suhteellisen pieniä. Erinomainen esimerkki tästä on Exxon-Valdezin öljyonnettomuus vuonna 1989 – ympäristökatastrofi aiheutti valtavia mainehaittoja, jotka vaikuttivat yrityksen lyhyen aikavälin arvostukseen, vaikka sen taloudelliset perustekijät olivat melko vakaat. Samoin Bhopalin tragedia vuonna 1984 osoitti, kuinka yhteiskuntavastuun puute ja kriisinhallinnan virheet voivat aiheuttaa sijoittajien huolta ja dramaattisesti vaikuttaa yhtiön osakekurssiin sekä pitkän aikavälin imagoon. Vastaavasti mainekriisi vaikutti yrityksen arvostukseen myös Deepwater Horizonin porauslautan räjähdyksen yhteydessä vuonna 2010. BP:n osakkeet sukelsivat ennennäkemättömällä tavalla.

Lisäksi tutkimukset vahvistavat, että tunteet kuten pelko ja ahdistus voivat voimistaa markkinareaktioita. Ne aiheuttavat usein lyhytaikaisia hinnanvaihteluita. Tässä mielessä nykyaikaisen sijoittajan toiminta ei ole pelkästään voittojen maksimointia, vaan myös vakauden, turvallisuuden ja ennustettavuuden etsimistä. Hän ottaa huomioon sekä kovat taloudelliset perusteet että yrityksen aineettomat arvotekijät – maineesta yhteiskuntavastuuseen. Hän ymmärtää, että dynaamisessa markkinaympäristössä molemmat osa-alueet voivat ratkaista sijoituksen menestyksen tai epäonnistumisen.

Toimiiko se, mikä toimii elämässä, myös sijoittamisessa?

To, mikä toimii arjessa, toimiiko se myös sijoittamisessa? Meir Statman kirjassaan osoittaa, että tunteet ja käyttäytymismallit, jotka auttavat meitä selviytymään ja rakentamaan suhteita, toimivat rahoitusmaailmassa hyvin samalla tavalla – ainakin ensi silmäyksellä. Arjessa kykymme empatiaan, nopeaan reagointiin uhkiin tai intuitiiviseen viestien tulkintaan muilta ihmisiltä on valtava etu: se auttaa meitä välttämään vaaroja, ylläpitämään ihmissuhteita ja tekemään sosiaalisia päätöksiä tehokkaasti. Sijoittamisessa nämä samat ”tunnefiltrit” saavat meidät tulkitsemaan taloustietoja ei puhtaasti matemaattisesti, vaan omien kokemustemme, pelkojemme ja odotustemme kautta. Samoin kuin yritämme lukea toisen ihmisen aikomuksia tai tunteita. On kuitenkin muistettava, että tunteet ovat pohjimmiltaan sarja biokemiallisia reaktioita, jotka on luotu nopeuttamaan reagointia ja tekemään siitä äärimmäisen nopeaa. Ne toimivat erinomaisesti alkuperäisissä hengenvaaran tilanteissa. Ne ovat kuitenkin oikotie, joka ohittaa loogisen analyysin.

Ongelma ilmenee aina, kun tunteet alkavat hallita järkevää harkintaa. Menetyksen pelko voi johtaa paniikkimyyntiin. Euforia puolestaan saa ostamaan osakkeita huippuhinnoilla. Statman huomauttaa, että evoluutiomekanismit, jotka aikoinaan pelastivat henkemme, voivat sijoitusmaailmassa… tuhota sijoittajan salkun. Kaavat, jotka arjessa luovat yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta, voivat rahoitusmaailmassa aiheuttaa ylireagointia, johtaa lyhyen aikavälin virheisiin ja synnyttää markkinoiden heilahteluja, jotka eivät lainkaan vastaa yrityksen todellista arvoa. Lyhyesti sanottuna: tunteemme voivat, irrotettuina arjen kontekstista, muuttua sijoittajan pahimmaksi viholliseksi – eivätkä liittolaiseksi.

Sijoittamisen käyttäytymismallit ja niiden vaikutus sijoitussalkkuun

Käyttäytymismallit sijoittamisessa toimivat kuin näkymättömät langat, jotka punovat tunteet jokaiseen taloudelliseen päätökseen – usein jo ennen kuin ehdimme tietoisesti niitä analysoida. Kuten Meir Statman huomauttaa, sijoittajan salkku ei kärsi ainoastaan pelosta, ahdistuksesta tai paniikista – tunteista, joita perinteisesti pidämme ”negatiivisina”. Yhtä tuhoisia voivat olla myös positiiviset tunteet, kuten euforia, liiallinen itsevarmuus tai halu saada voittoa välittömästi. Pelko voi saada sijoittajan myymään osakkeet pohjahintaan, kun taas euforia voi houkutella ottamaan riskialttiita positioita markkinoiden huipulla. Molemmilla reaktioilla on yksi yhteinen piirre – ne johtavat ostamaan korkealla ja myymään matalalla, mikä on klassinen käyttäytymisen ansa, joka heikentää salkun tuottoa.

Statmanin ja muiden käyttäytymisrahoituksen edustajien tutkimukset osoittavat, että ihmiset tulkitsevat markkinasignaaleja ”emotionaalisen suodattimen” kautta, joka on kehittynyt evoluution myötä. Arjessa tämä auttaa selviytymään ja rakentamaan ihmissuhteita. Sijoittamisessa se kuitenkin usein pettää, koska markkinat reagoivat hitaammin tai eri tavalla kuin tunnepohjainen intuitio antaa ymmärtää.

Esimerkiksi liiallinen kiintymys omiin saavutuksiin voi johtaa niin sanottuun yli-itsevarmuusharhaan (overconfidence bias). Sijoittaja yliarvioi omat taitonsa ja sivuuttaa riskit, jotka rationaalisesti ajatellen vaatisivat varovaisuutta. Vastaavasti kiintymys ”lempiosakkeisiin” (endowment effect) saa meidät pitämään niistä kiinni liian pitkään. Jopa silloin, kun markkinasignaalit selvästi viittaavat myyntiin. Lopputulos? Sekä negatiiviset että näennäisesti positiiviset tunteet voivat järjestelmällisesti nakertaa salkun tuottoja. Siksi käyttäytymismallit muuttavat arjen vaistot taloudellisiksi ansoiksi.

Miten siis suojata lompakko omilta tunteilta ja käyttäytymismalleilta?

Ennen kaikkea – tietoisuus on ensimmäinen askel. Sijoittaja, joka tunnistaa omat tyypilliset sudenkuoppansa – liiallisen itsevarmuuden, kiintymyksen ”suosikkiosakkeisiin” tai taipumuksen paniikkiin – pystyy tekemään rationaalisia päätöksiä tunnepitoisesta suodattimesta huolimatta. Seuraava askel on kurinalaisuus ja suunnitelmallisuus: ennalta määritellyt säännöt sijoitusten avaamiselle ja sulkemiselle rajoittavat impulsiivisten reaktioiden riskiä markkinoiden hetkellisiin heilahteluihin.

Yhtä tärkeää on hajauttaa salkkua. Tämä koskee sekä omaisuusluokkia että maantieteellistä sijaintia. Näin yksittäisen kriisin vaikutus pienenee ja emotionaalinen stressi vähenee. Lopuksi käyttäytymistaloustieteilijät suosittelevat säännöllistä itsetutkiskelua. Sijoituspäiväkirjan pitäminen toimii hyvin. Tällainen tapa auttaa huomaamaan toistuvat tunnekaavat ja opettaa, mitkä “elämän” reaktiot toimivat sijoittamisessa ja mitkä ovat haitallisia salkulle.

Kuinka tunteet tuhoavat sijoittajan lompakon – ja miten vastustaa tätä käyttäytymiseen liittyvää voimaa?

Tunteet sijoittamisessa toimivat kuin näkymätön vero. Ne voivat syödä tuottoja, johtaa impulsiivisiin päätöksiin ja aiheuttaa liiallista riskinottoa. Sekä negatiiviset tunteet, kuten pelko, paniikki tai turhautuminen, että näennäisesti positiiviset, kuten liiallinen euforia tai itsevarmuus, voivat johtaa myyntiin väärään aikaan, yliarvostettujen omaisuuserien ostamiseen tai tappiollisten positioiden pitämiseen liian pitkään. Näiden vaikutusten rajoittamiseksi kannattaa hyödyntää muutamia käytännön strategioita:

1. Tietoisuus omista tunteista – pidä sijoituspäiväkirjaa. Kirjaa ylös reaktiosi markkinoiden vaihteluihin. Tunnista tyypilliset käyttäytymismallit, jotka ilmenevät kriisi- tai euforiatilanteissa.
   
2. Sijoitussuunnitelma ja kurinalaisuus – määrittele etukäteen sisään- ja ulostuloperiaatteet sekä stop-loss -tasot, jotta päätöksiä ei ohjaa hetkelliset impulssit.
   
3. Hajauttaminen – jaa riski eri omaisuusluokkien ja alueiden kesken. Tämä vähentää yksittäisten sijoitusten äkillisistä arvonlaskuista aiheutuvaa tunnepainetta.
   
4. Pitkäaikainen horisontti – ajattele kuukausien ja vuosien aikajänteellä, älä päivien tai tuntien; lyhyen aikavälin markkinavaihtelut eivät saisi sanella päätöksiäsi.
   
5. Säännöllinen itsereflektio – tarkastele päätöksiäsi säännöllisesti, tee johtopäätöksiä, opi virheistä ja onnistumisista, jotta vaistomaiset tunteet muuttuvat liittolaisiksi eivätkä vihollisiksi. Silloin tunteet eivät hajota, vaan rakentavat sijoittajan salkkua.
   

Näiden yksinkertaisten mutta tehokkaiden vaiheiden ansiosta emotionaalisen suodattimen, joka on vuosituhansien ajan auttanut selviytymään arjessa, voi muuttaa työkaluksi, joka tukee vakaata ja tietoista sijoitussalkun kehitystä.