Englantilainen täysiverinen hevonen – folblut, joka loi modernin ratsastusurheilun

Yli 70 km/h nopeus laukassa, huutokauppahinnat nousevat miljooniin dollareihin, ja jokaisen nykyaikaisen täysiverisen sukupuussa on vain yksi kolmesta 1600-luvun kantaisästä – englantilainen täysiverinen hevonen on todennäköisesti maailman eksklusiivisin kotieläinrotu. Puolassa tunnemme sen arkikielessä nimillä ” folblut ” tai “anglikki”, vaikka virallinen nimi on Thoroughbred. Se on suljettu rotu, jota kasvatetaan pääasiassa kilparatsastukseen, ja sen kantakirjaa on pidetty pedanttisella tarkkuudella lähes 300 vuoden ajan.
Mikä tekee folblutista ainutlaatuisen? Lyhyesti sanottuna:
- kevyt, elegantti rakenne – pitkät jalat, siro kaula, hienopiirteinen pää
- tulinen temperamentti – valtava energia, herkkyys, joskus hermostuneisuus
- äärimmäinen nopeus ja kestävyys – mikään muu hevonen ei saavuta tällaisia tuloksia radalla
Nämä hevoset ovat kokeneille ratsastajille, jotka osaavat hallita tätä räjähtävää potentiaalia.
Folblut Newmarketista – miksi tämä hevonen on yhä vailla vertaistaan

kuv. equestrian.studio
Miksi aihe on yhä ajankohtainen? Koska laukkakilpailut ovat maailmanlaajuinen, miljardien arvoinen bisnes, ja täysiveriset vaikuttavat geneettisesti lähes kaikkiin nykyaikaisiin urheiluhevosiin – estehevosista kenttäkilpailuratsuihin. Samalla rotu herättää kiistaa: jalostuksen etiikka, jossa keskitytään vain tuloksiin, nuorten hevosten vammat, taloudellinen paine. Ihailu sekoittuu kysymyksiin hyvinvoinnista. Mutta ennen kuin siirrymme kiistakysymyksiin, tutustutaan historiaan – Newmarketin ensimmäisistä laukkapyrähdyksistä nykypäivän kilparadoille.
Byerly Turkin ajoilta Kentucky Derbyyn – englantilaisen täysverisen historia
Nykyinen täysiverinen on lähes neljän vuosisadan tinkimättömän jalostuksen tulos – siitä lähtien, kun 1600-luvun englantilaiset keksivät risteyttää itämaisia hevosia paikallisten, laukkaamiseen sopivien tammojen kanssa. Ja oikeastaan tämä kokeilu onnistui niin hyvin, että siitä tuli koko nykyisen kilpailumaailman malli.
Kolme täysiverisen kantaisää: Byerly Turk, Darley Arabian, Godolphin Arabian
1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa Englantiin tuotiin kolme itämaista oria – Byerly Turk (noin 1680), Darley Arabian (1704) ja Godolphin Arabian (noin 1729). Ne risteytettiin englantilaisten “running mares” -tammojen, paikallisten nopeiden tammojen kanssa. Lopputulos? Noin 95 % kaikista nykyisistä täysverisistä polveutuu suoraan näistä kolmesta orilinjasta. Se on vähän kuin puolet ihmiskunnasta kantaisi vain kolmen miehen geenejä – geneettisesti kapea pullonkaula, mutta jalostuksellisesti – näyttävä tulos.
Vuonna 1750 perustettiin The Jockey Club, joka järjesti kilpailusäännöt, ja vuonna 1791 julkaistiin General Stud Book – ensimmäinen suljettu kantakirja. Siitä lähtien rekisteröitiin vain hevosia, joiden sukupuhtaus oli dokumentoitu. Newmarket oli jo tuolloin pitkään ollut kilpailukeskus (ensimmäinen julkinen kilpailu vuonna 1634), mutta juuri tuolloin rotu sai todellisen muotonsa.
| Vuosi | Tapahtuma |
|---|---|
| 1634 | Ensimmäinen julkinen kilpailu Newmarketissa |
| 1750 | The Jockey Clubin perustaminen |
| 1791 | General Stud Bookin julkaisu |
| 1875 | Kentucky Derbyn avajaiset Yhdysvalloissa |
Newmarketista maailmalle – kuinka Thoroughbred valloitti maailman
XIX ja XX vuosisata olivat laajentumisen aikaa. Täysveriset levisivät Yhdysvaltoihin, Irlantiin, Australiaan ja Japaniin. Vuonna 1875 Louisville’ssa järjestettiin ensimmäinen Kentucky Derby – nykyään maailman kuuluisin laukkakilpailu. Syntyivät Triple Crown -kilpailut, ryhmäkilpailut ja miljoonapalkinnot. Toisen maailmansodan jälkeen kilpahevosteollisuus kasvoi räjähdysmäisesti – Yhdysvalloista Japanin kautta Dubaihin.
Puolassa ensimmäiset täysveriset ilmestyivät jo 1700-luvulla, mutta rotu ei koskaan hallinnut kasvatusta kuten esimerkiksi arabit Janów Podlaskissa. Armeijalle täysveriset olivat arvostettuja nopeina ja kestävinä hevosina, nykyään kasvatus on pientä mutta arvostettua – muutama siittola ylläpitää kilpalinjoja, vaikka olemme kaukana Kentuckysta tai Irlannista.

kuva: theequinest.com
Rakenne, temperamentti ja ominaisuudet – miten tunnistaa täysiverinen hevonen
Se voi näyttää satukirjan hevoselta – sirolta, harmoniselta, kiiltävältä. Mutta täysiverinen on ennen kaikkea juoksemiseen rakennettu kone. Jokainen sen kehon osa on vuosisatojen jalostuksen myötä mukautettu yhteen tarkoitukseen: maksimaaliseen nopeuteen ja kestävyyteen.
Sprinterin siluetti: korkeus, rakenne, väritys
Tyypillinen englantilainen täysiverinen hevonen saavuttaa säkäkorkeuden 157–175 cm, useimmiten 162–165 cm. Tyypillisiä piirteitä ovat:
- kevyt, kuiva pää suoralla profiililla (ilman arabien kyömyä nenää)
- pitkä, viistosti asetettu lapa 45-50° kulmassa – juuri se mahdollistaa näin pitkän askeleen
- lihaksikkaat raajat, joissa on kovat, pienet kaviot
- lyhyt, kiiltävä karva rautiaan, ruunikon, harmaan, joskus mustan värisenä
Rakenne vaikuttaa suoraan suorituskykyyn. Laukan pituus? Noin 7–8 metriä. Sydän? Suhteellisesti suurin kaikista roduista – 1,2–1,5 % kehon painosta, joillakin yksilöillä jopa enemmän. Voimakas takaosa tuottaa impulssin, jonka ansiosta hevonen voi kiihdyttää jopa 70 km/h kilometrin matkalla.

kuva: horsemensguide.com
Folblutin temperamentti – hevonen vaativalle ratsastajalle
Energinen, älykäs, äärimmäisen herkkä. Täysiverinen on klassinen “kuumaverinen” – reagoi jokaiseen ärsykkeeseen, vaatii kokeneen ohjaajan ja säännöllistä, intensiivistä liikuntaa. Tämä ei ole hevonen aloittelijalle. Asiantuntijat kuvailevat sitä “aktiiviseksi roduksi kokeneille” – jos et anna sille tekemistä, se keksii sitä itse. Ja todennäköisesti et pidä sen keksimistä puuhista.
Hyvä valinta kunnianhimoiselle kilparatsastajalle. Ehdottomasti ei sille, joka etsii rauhallista kumppania sunnuntaiajeluille.
Kilpailut, urheilu ja vapaa-aika – missä täysiverinen hevonen työskentelee nykyään
Juoksumatto: tasamaa- ja estejuoksut
Folblut on syntynyt juoksemaan – ja se tekee sen paremmin kuin mikään muu hevosrotu. Se kilpailee pääasiassa tasaisilla radoilla (1 000–2 400 m) sekä estejuoksuissa (2 000–4 000 m), kantaen selässään jockeyta ja satulaa, joiden yhteispaino on noin 50–60 kg – niin sanottu painohandicap-järjestelmä tasoittaa mahdollisuudet kilpailuissa.
Tämän teollisuuden mittakaava? Maailmanlaajuisesti järjestetään yli 100 000 kilpailua vuodessa, pelkästään Yhdysvalloissa noin 50 000. Palkintopotit ovat yhteensä noin 10 miljardia USD/vuosi. Huipputapahtumat – Royal Ascot Isossa-Britanniassa, Prix de l’Arc de Triomphe Ranskassa tai Kentucky Derby Yhdysvalloissa – houkuttelevat miljoonia katsojia ja valtavia rahasummia.
| Maa | Kilpailut vuosittain | Esimerkkikilpailu |
|---|---|---|
| Yhdysvallat | ~50 000 | Kentucky Derby |
| Iso-Britannia | ~9 000 | Royal Ascot |
| Ranska | ~6 000 | Prix de l’Arc de Triomphe |
Radoilta olympialaiselle palkintopallille
Folblut ei ole vain kilpa-ajoja. Olympialaisissa se edustaa noin 70 % kenttäkilpailujen voittajista vuoden 2024 kisoissa – sen veri hallitsee myös esteratsastuksessa. Legendat kuten Frankel (14 voittoa, ennätykselliset ansiot) tai japanilainen Equinox (yli 70 km/h nopeus) osoittavat, mihin tämä rotu pystyy.
Entä Suomessa? Pieni populaatio – noin 1 500 hevosta – pääasiassa yksityisissä kasvattamoissa. Vuonna 2024 tuonti Irlannista kasvaa, folblutit kilpailevat radoilla Varsovassa ja Wrocławissa, ja kokeneet ratsastajat käyttävät niitä mielellään harrasteratsastuksessa. Mutta tällä nopeudella on hintansa – millainen?

kuva: royal-horse.com
Nopea elämäntapa varjopuolineen – terveys, doping ja kiistat hyvinvoinnista
Jokaisella ennätyksellä on hintansa – ja täysiveristen kohdalla sen maksavat usein itse hevoset. Upeiden tulosten takana kilparadoilla piilee aihe, josta kilpahevosala ei mielellään puhu ääneen: loukkaantumiset, doping, hevosten kohtalo uran jälkeen sekä äärimmäisen jalostuksen seuraukset.
Vammat ja kuolema radalla – mikä on ennätyksen hinta?
Tilastot ovat karuja. American Veterinary Medical Associationin (AVMA) tietojen mukaan jokaista 1 000 lähtöä kohden tapahtuu noin 1,5 kuolemaa kilparadalla. Eläinsuojelujärjestöt, kuten PETA, arvioivat, että pelkästään Yhdysvalloissa kuolee noin 2 hevosta päivässä – pääasiassa luusto- ja nivelvammojen seurauksena: vuohisluun murtumat, jänteiden repeämät, tuhoutuneet kinnernivelet. Ongelma? Nopeuteen tähtäävä jalostus ei kulje käsi kädessä luuston kestävyyden kanssa.
Doping, teurastamot ja sisäsiitos – alan pääasialliset syytökset
Tähän liittyy lisää kiistanalaisia asioita:
- Doping ja kipulääkkeet – suuri skandaali vuodelta 2018, jolloin Triple Crown -mestari Justify antoi positiivisen tuloksen skuteczynille, mutta tapaus lakaistiin maton alle. Vasta uudet IFHA:n antidoping-säännökset (vuodelle 2025) on tarkoitus muuttaa tämän.
- Ura loppumisen jälkeen – arvioiden mukaan Yhdysvalloissa noin 10 000 täysiveristä päätyy teurastamoon vuosittain, koska ala ei pysty huolehtimaan suurista määristä “tarpeettomiksi” jääneitä hevosia kilpailu-uran päätyttyä. Uudelleenkoulutusohjelmia on olemassa, mutta ne kattavat vain pienen osan populaatiosta.
- Inbred – englantilaisen täysiverisen inbreeding-kerroin yltää 15–20 prosenttiin, mikä johtaa terveysongelmiin ja hedelmällisyyden heikkenemiseen. Puolassa aihe nousi voimakkaasti esiin vuosina 2016–2020, kun käytiin kiistoja valtion siittoloiden (kuten Janów Podlaski) hallinnasta ja jalostusmenetelmistä.
Ala etsii ratkaisuja – mutta siitä hetken kuluttua.

kuva: madeupinbritain.uk
Kasvatus, genetiikka ja täysverisen valinta – käytännön opas sinulle
Jos harkitset folblutin ostamista, se on hyvä asia – mutta muista, ettei tämä ole tavallinen hevonen. Se on elävä sijoitus, lähes 300 vuoden ajan yhteen kantakirjaan kirjattujen geenien yhdistelmä ja melko tarkkojen sääntöjen tulos. Ennen kuin käytät rahaa, kannattaa ymmärtää, miten tällainen hevonen syntyy ja mihin kiinnittää huomiota tarkastuksessa.
Geeneistä laitumelle – kuinka täysiverinen hevonen kasvatetaan
Täysiveriset englantilaiset hevoset muodostavat suljetun populaation – jokaisella yksilöllä täytyy olla esi-isät merkittynä General Stud Book -kirjaan. Ei ole olemassa “mahdollisesti täysiveristä” – joko hevonen on kirjassa tai ei ole. 2000-luvun alusta lähtien useimmat maat (esim. Yhdysvallat vuodesta 2001) vaativat DNA-testejä alkuperän varmistamiseksi. Hevosilla on 64 kromosomia (ei 66, kuten joskus virheellisesti väitetään), mutta teknisesti tämä on laboratoriolle kuuluva yksityiskohta – sinulle riittää tietää, että DNA vahvistaa sukutaulun ja tunnistaa tiettyjä perinnöllisiä sairauksia, kuten MSTN-mutaatioita, jotka liittyvät suorituskykyyn ja kestävyyteen.
Kasvatus? Tiineys kestää noin 340 päivää. Terveet kaksoset ovat harvinaisia – useimmat kasvattajat poistavat toisen alkion, koska keskenmenon riski on liian suuri. Treenissä oleva hevonen tarvitsee 20–30 kg kauraa päivässä sekä heinää – nämä ovat huomattavia kustannuksia jo ennen kuin hevonen edes pääsee radalle.
Paljonko täysiverinen maksaa ja miten valita itselleen sopiva
Hinnat? Vuotiaiden hinnat alkavat 10 000 dollarista yksinkertaisesta hevosesta ja nousevat 500 000 dollariin hyvin syntyneistä. Eliitti maksaa miljoonia – Fusaichi Pegasus myytiin syndikaatille noin 70 miljoonalla dollarilla voitettuaan Kentucky Derbyn. Täysiverinen on sijoitus, jota kannattaa harkita tarkkaan.
Mihin kiinnittää huomiota ostaessa:
- Tarkoitus: kilpa-ajo, kenttäratsastus, harrastus – jokainen käyttötarkoitus vaatii erilaista temperamenttia
- Eläinlääkärintutkimukset (nivelten röntgenkuvaus, sydän, keuhkot)
- Sukutaulu – tarkista esi-isien tulokset, ei pelkästään isän
- Geneettiset testit: MSTN (etäisyyspredispoitiot), sairausmarkkerit
- Luonne – tarkkaile hevosta karsinassa ja juoksuttaessa
Älä tee ostoksia tunteiden vallassa. Laadi budjetti eläinlääkärille, valmentajalle ja ruokintaan – sillä itse hevonen on vasta alku.
Folblodin tulevaisuus – mitä seuraavaksi maailman nopeimmalle hevoselle?
XVII-luvun Englannista nykypäivän maailmanlaajuisille kilparadoille – täysiverinen on kulkenut vaikuttavan kehityspolun. Nykyään se on hevonen, jonka nopeus, kestävyys ja genetiikka ovat muovanneet suurimman osan nykyisistä urheiluroduista, ja kilpahevosteollisuuden arvo on noin 50 miljardia USD vuodessa. Mutta mitä seuraavaksi? Mihin suuntaan maailman nopeimman hevosen jalostus on menossa ja millaisia muutoksia on odotettavissa seuraavan vuosikymmenen aikana?

kuva: ihearthorses.com
Genomiikka, CRISPR ja data – täysiveristen kasvatuksen uusi aikakausi
Vallankumous on jo alkanut. MSTN-geenin (vastaa lihasten kehityksestä) tutkimus on avannut kasvattajille uusia mahdollisuuksia valintaan, ja vuoden 2025 jälkeen yhä useammat keskukset kokeilevat geenien muokkausta (CRISPR) – vaikka sääntely yrittääkin yhä pysyä tieteen perässä. Kansainvälinen Kilpahevosten Viranomaisten Liitto (IFHA) toteaa suoraan: “Täysiverihevosen tulevaisuus on genomisissa tiedoissa.” Jo nyt hevosten genomikortit auttavat ennustamaan paitsi nopeutta, myös loukkaantumiskestävyyttä – mikä on hyvinvoinnin kannalta keskeistä.
Samanaikaisesti kehittyvät harjoitusten seurantateknologiat (sykemittarit, liikeanalyysi), joiden ennustetaan vähentävän loukkaantumisia noin 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. IFHA:n uudet antidopingsäännökset ovat yhä tiukempia, ja uudelleenkoulutusohjelmat – “toinen ura” kilpauransa päättäneille hevosille – kasvattavat suosiotaan. Kaikki tämä tekee tulevaisuuden täysiverisestä paitsi nopeamman, myös terveemmän.
Sinun roolisi maailman nopeimman hevosen tulevaisuudessa
Globaalisti kilpailut vahvistuvat: Aasian markkinat (Kiina, Dubai) tarjoavat palkintopotteja, jotka ylittävät 100 miljoonaa USD, ja legendaarinen valmentaja Aidan O’Brien sanoo suoraan: “Thoroughbred on urheiluhevosen evoluution huipentuma.” Mutta tulevaisuus riippuu myös sinusta – omistajana, kasvattajana, sijoittajana tai kannattajana. Mitä voit tehdä?
- Valitse talleja ja kasvatustiloja, joilla on hyvinvointisertifikaatit (esim. HBLB, kansalliset hyvinvointiohjelmat).
- Tue kilpauransa päättäneitä hevosia – adoptoi, tue uudelleenkoulutusta, edistä “toista uraa” tukevien järjestöjen toimintaa.
- Kun ostat hevosen, tarkista genomitiedot ja sukutausta – viisas valinta on avain terveisiin ja nopeisiin sukupolviin.
Todellisuudessa täysiverinen ei tarvitse vallankumousta – se tarvitsee meidän vastuullisuuttamme. Sillä se, mitä teemme tänään, ratkaisee, onko meillä vuonna 2030 vielä nopeampi hevonen vai vain surullinen tarina siitä, kuinka tuhlasimme geneettisen ihmeen.
Tommy U.
urheilu & lifestyle -toimittaja
Luxury Blog








Jätä kommentti